Luke 7

Jeesus parantaa sadanpäällikön palvelijan

1Kun hän oli puhunut kansan kuullen kaikki nämä puheensa, hän meni Kapernaumiin. 2Eräällä sadanpäälliköllä oli palvelija, joka sairasti ja oli kuolemaisillaan ja jota hän piti suuressa arvossa. 3Kuultuaan Jeesuksesta hän lähetti juutalaisten vanhimpia hänen luokseen pyytämään, että hän tulisi parantamaan hänen palvelijansa. 4Kun nämä saapuivat Jeesuksen luo, he pyysivät häntä hartaasti ja sanoivat: "Hän ansaitsee, että teet hänelle tämän, 5sillä hän rakastaa kansaamme ja on rakentanut meille synagogan." 6Jeesus lähti heidän kanssaan. Mutta kun hän ei enää ollut kaukana talosta, sadanpäällikkö lähetti ystäviään sanomaan hänelle: "Herra, älä vaivaa itseäsi, sillä en ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. 7Sen tähden en katsonutkaan itseäni arvolliseksi tulemaan luoksesi, vaan sano sana, niin palvelijani paranee. 8Sillä minut on asetettu esivallan alle, ja minulla on alaisina sotilaita. Kun sanon tälle: 'Mene', hän menee, ja toiselle: 'Tule', ja hän tulee, ja palvelijalleni: 'Tee tämä', ja hän tekee."

9Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli häntä, kääntyi häntä seuranneen kansan puoleen ja sanoi: "Sanon teille: en ole Israelissakaan löytänyt näin suurta uskoa." 10Kun lähetetyt palasivat taloon, he tapasivat palvelijan terveenä.

Jeesus herättää lesken pojan kuolleista Nainissa

11Sen jälkeen tapahtui, että hän vaelsi Nain-nimiseen kaupunkiin, ja hänen kanssaan vaelsi monia hänen opetuslapsistaan sekä suuri kansanjoukko. 12Kun hän nyt lähestyi kaupungin porttia, katso, kannettiin ulos kuollutta, äitinsä ainoaa poikaa. Äiti oli leski, ja hänen kanssaan oli paljon ihmisiä kaupungista. 13Hänet nähdessään Herra armahti häntä ja sanoi hänelle: "Älä itke." 14Sitten hän meni ja kosketti paareja; niin kantajat pysähtyivät. Ja hän sanoi: "Nuorukainen, sanon sinulle: nouse." 15Kuollut nousi istumaan ja alkoi puhua. Ja Jeesus antoi hänet hänen äidilleen.

16Heidät kaikki valtasi pelko, ja he ylistivät Jumalaa sanoen: "Suuri Profeetta on noussut keskellemme", ja: "Jumala on katsonut kansansa puoleen." 17Tämä puhe levisi hänestä koko Juudeaan ja koko ympäristöön.

Jeesus vastaa Johanneksen lähettiläiden kysymyksiin

18Hänen opetuslapsensa ilmoittivat tämän kaiken Johannekselle. 19Silloin Johannes kutsui luokseen opetuslapsistaan kaksi ja lähetti heidät Herran luo kysymään: "Oletko sinä se tuleva, vai odotammeko toista?" 20Miehet saapuivat hänen luokseen ja sanoivat: "Johannes Kastaja on lähettänyt meidät sinun luoksesi ja kysyy: 'Oletko sinä se tuleva, vai odotammeko toista?'"

21Sillä hetkellä hän juuri paransi useita taudeista, vaivoista ja pahoista hengistä, ja monelle sokealle hän antoi näön. 22Hän vastasi ja sanoi heille: "Menkää ja ilmoittakaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleita herätetään, köyhille julistetaan evankeliumia. 23Autuas on se, joka ei loukkaannu minuun."

24Kun Johanneksen lähettiläät olivat menneet, hän rupesi puhumaan kansalle Johanneksesta: "Mitä lähditte erämaahan katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? 25Vai mitä lähditte katsomaan? Ihmistäkö, pehmeisiin vaatteisiin puettua? Katso, ne jotka ovat loistavissa vaatteissa ja elävät ylellisesti, ovat kuningasten parissa. 26Vai mitä lähditte katsomaan? Profeettaako? Totisesti, sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta.

27Tämä on se, josta on kirjoitettu: 'Katso, minä lähetän enkelini edelläsi, ja hän valmistaa tiesi sinun eteesi.'

28Sanon teille: ei ole vaimoista syntyneiden joukossa ketään suurempaa kuin Johannes, mutta vähäisin Jumalan valtakunnassa on suurempi kuin hän.

29Kaikki kansa, joka häntä kuuli, publikaanitkin, tunnustivat Jumalan vanhurskaaksi ottamalla vastaan kasteen Johannekselta. 30Mutta fariseukset ja lainoppineet hylkäsivät Jumalan tarkoituksen itseään kohtaan eivätkä ottaneet häneltä kastetta.

31Mihin siis vertaan tämän sukukunnan ihmiset, ja kenen kaltaisia he ovat? 32He ovat lasten kaltaisia, jotka istuvat torilla ja huutavat toisilleen ja sanovat: 'Soitimme teille huilua, ettekä karkeloineet; veisasimme itkuvirsiä, ettekä itkeneet.' 33Sillä Johannes Kastaja on tullut. Hän ei syö leipää eikä juo viiniä, ja sanotte: 'Hänessä on riivaaja.' 34Ihmisen Poika on tullut, syö ja juo, ja sanotte: 'Katso ylensyöjää ja viininjuojaa, publikaanien ja syntisten ystävää!' 35Viisauden julistavat vanhurskaaksi kaikki Viisauden lapset."

Syntiä tehnyt nainen voitelee Jeesuksen jalat

36Niin eräs fariseuksista pyysi häntä syömään kanssaan. Hän meni fariseuksen taloon ja asettui aterialle. 37Katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka oli syntinen; ja kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa, hän toi mukanaan alabasteripullon, 38asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojaan kyynelillään, kuivasi ne päänsä hiuksilla, suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella. 39Mutta kun fariseus, joka oli hänet kutsunut, näki sen, ajatteli hän mielessään: "Jos tämä olisi profeetta, hän tietäisi, mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee: että hän on syntinen."

40Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Simon, minulla on jotakin sanottavaa sinulle." Hän lausui: "Opettaja, sano." –

41"Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaaria, toinen viisikymmentä. 42Kun heillä ei ollut, millä maksaa, hän antoi molemmille velan anteeksi. Sano, kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?"

43Simon vastasi ja sanoi: "Minun mielestäni se, jolle hän antoi enemmän anteeksi." Hän sanoi hänelle: "Oikein ratkaisit." 44Naiseen kääntyen hän sanoi Simonille: "Näetkö tämän naisen? Tulin sinun taloosi, et antanut vettä jaloilleni, mutta tämä kasteli kyynelillään jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan. 45Sinä et antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta jalkojani siitä asti, kun tulin sisään. 46Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta tämä voiteli hajuvoiteella jalkani. 47Sen tähden sanon sinulle: tämän monet synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon, mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän." 48Sitten hän sanoi naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut."

49Ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan mielessään: "Kuka tämä on, joka synnitkin antaa anteeksi?"

50Mutta hän sanoi naiselle: "Sinun uskosi on sinut pelastanut, mene rauhaan."